Yhä useammin rakennetaan suuria yhtenäiskouluja tai valtavia 200-300 lapsen päiväkoteja, mutta liiemmin ei ole selvitetty, onko näistä hyötyä kasvulle, kehitykselle ja oppimiselle. Entä henkilökunnan työskentelymahdollisuuksille, pysyvyydelle ja hyvinvoinnille?
Ennen kuin nykyisellä linjalla jatketaan, olisi tärkeää selvittää, miten saadaan päiväkoti toimimaan kaikkien käyttäjien kannalta mahdollisimman hyvin. Onko suurten yhtenäiskoulujen rakentaminen oppimisen vahvistamisen ja eriarvoistumisen torjumisen kannalta järkevää? Vai olisiko parempi pitäytyä pienemmissä rakennuksissa?
Kootaan päiväkotien ja koulujen henkilöstöltä kokemuksia siitä, miten uudet, suuret koulurakennukset ja päiväkodit toimivat arjessa ja miten tiloja olisi järkevää jatkossa suunnitella. Kaupungin nykyiset tilasuunnittelun ohjeet on tehty ilman, että riittävästi on kuunneltu asiantuntijoita, jotka tuntevat arjen tarpeet ja vaatimukset rakennuksille. Kootaan lisää tietoa ja arvioidaan, olisiko ohjeita syytä päivittää.
Ei keskeytettyjä leikkejä, vaan enemmän lasten tahdin mukaan menemistä
Tutkimustietoa tilojen ja oppimisen yhteydestä ei ole saatavilla. Tutkimusta, josta johtopäätöksiä voi tehdä, on kuitenkin paljon. Tutkimusten valossa tiedetään, että lapsen stressin sietokyky kehittyy jo varhaislapsuudessa. Mitä vähemmän on stressiä pienenä, sitä paremmin kestää stressiä vanhempana. Suurissa päiväkodeissa joudutaan monesti vuorottelemaan tilojen käytössä, jolloin leikit keskeytyvät, eikä toimintaa voi toteuttaa lasten innostuksen ja tahdin mukaan, vaan kelloa tarkasti seuraten.
Varhaiskasvatuksen henkilöstö onkin usein esittänyt toiveen siitä, että päiväkotitiloissa tulisi kaikkien lasten mahtua samaan aikaan viihtyisästi sekä ulos että sisälle.
Koulurakennuksen keskeinen tehtävä on tukea oppimista
Kouluja suunnitellaan yhtenäiskouluiksi, joissa on 500:stä lähes 1000:een oppilasta. Luokkahuoneita ja niiden yhteydessä hiljaisia työskentelytiloja on kuitenkin liian vähän. Opiskelutilojen läpi joudutaan kulkemaan, eivätkä taitettavat ovet ja lasiseinät eristä riittävästi ääntä kouluympäristössä. Tällöin keskittyminen ja oppiminen katkeavat.
Koulurakennuksen keskeinen tehtävä on, että se tukee kehittymistä ja oppimista. Opetushallitus on koonnut vuonna 2022 oppaan, jossa esitellään keinoja lasten ja nuorten emotionaalisten, sosiaalisten ja käyttäytymisen taitojen tueksi. Keskeisiä huomioitavia seikkoja fyysisessä oppimisympäristössä on ympäristön selkeys, helppo liikkuminen tilassa, tilojen rajaaminen sekä aistiärsykkeiden vähentäminen. Kouluissa on tärkeää olla tiloja eriytymiseen ja rauhalliseen työskentelyyn oppituntien aikana sekä hiljaisia tiloja välitunneille.
Ahtaus ja eriyttämisen tilojen puute on Helsingin kouluja yhdistävä ongelma. Suunta meillä Helsingissäkin voisi olla parempi, jos näitä Opetushallituksen ohjeita perattaisiin tarkasti ja otettaisiin vahvemmin pohjaksi suunnittelulle.
Meillä osataan rakentaa fyysisesti esteettömiä tiloja. Nyt olisi tärkeää rakentaa tiloja myös neuropsykiatrisesti esteettömiksi. Meillä on masennuksella oireilevia lapsia ja nuoria noin 20 % ikäluokasta. ADHD 4 -7 %:lla. Lukivaikeutta 5 – 10 %:lla. Yhteensä tämä tekee ison joukon lapsia ja nuoria, joita on jokaisessa päiväkoti- ja koulurakennuksessa. Lapsia ja nuoria, jotka hyötyvät ja tarvitsevat selkeitä, väljiä ja hyvin suunniteltuja tiloja.