Koulutus ja kasvatus säästyi leikkauksilta talousarvioneuvotteluissa
Kaupunginvaltuusto käsitteli eilen tämän valtuustokauden viimeisen talousarvion, joka oli tällä kertaa kaikkien kaupunginhallituspuolueiden kompromissi. Valtuustoryhmien laajempien ryhmäpuheiden jälkeen puheenvuoroja käytettiin paljon eri näkökulmista käsin.
Kaupunginvaltuuston ainoana peruskoulun opettajana käytin puheenvuoron erityisesti kouluihin, lapsiin ja nuoriin liittyen:
Kiitos ryhmien neuvottelijoille tästä budjettikompromissista.
Huokasin helpotuksesta, kun kasvatuksen ja koulutuksen toimialan kiristyksistä pystyttiin neuvottelujen myötä luopumaan. En ole ihan varma, kuinka hyvin täällä tiedostetaan, miten tiukka taloustilanne kouluissa osalla Helsingin alueista on. Koulujen vaikea taloustilanne vaikuttaa oppimiseen ja koulun turvallisuuteen sekä henkilöstön selviytymiseen, kun sijaisia ei voida palkata. Viereisen luokan opettaja välillä kurkista, onko kaikki hyvin ja antaa ohjeet tunnille. Yksin on oppilaiden kuitenkin opittava, eikä mahdolliseen kiusaamiseen ole kukaan puuttumassa. Henkilöstöä joudutaan osassa kouluista ensi vuonna vähentämään ja luokkakokoja entisestään kasvattamaan. Tiukkoja säästösuunnitelmia jo laaditaan monessa koulussa. Erityisesti keskisen ja eteläisen alueen koulut ovat pulassa.
On häpeällistä, että peruskoulussa on 30 oppilaan ryhmiä ja erityisopettajia vain yksi 200-250 oppilasta kohden. On selvää, että tällaisissa tilanteissa lapsen ja nuoren huomioiminen saatika tuki ei riittävässä määrin toteudu. Olisi tärkeää, että Helsingissä tehtäisiin periaatepäätökset yhden luokanopettajan tai luokanvalvojan vastuulla olevien oppilaiden määrästä ja määriteltäisiin enimmäisoppilasmitoitus yhtä erityisopettajaa kohden. Olisi tärkeää avoimesti määritellä, mikä on se konkreettinen minimi, jonka Helsinki on kaikille lapsille ja nuorille joka alueella valmis lupaamaan.
On todella hienoa, että oppikirjoihin on nyt korvamerkitty rahaa. Toivon, että tässä kartoitetaan aluksi, mistä kaikista kouluista, miltä luokka-asteilta ja mistä oppiaineista kirjat puuttuvat ja näitä puutteita lähdetään systemaattisesti paikkaamaan.
On tärkeää, että koulunuorisotyö vakiinnutetaan ja kaupunkiin palkataan lisää nuoriso-ohjaajia. Valtuutettu Muttilainen nosti esille tärkeän huomion siitä, että nuorisotalojen toiminnan merkityksestä. Olisi tärkeää, että jokaisen yläasteen välittömässä läheisyydessä on nuorisotalo, naapurikoulun henkiselle alueelle ei helposti mennä. Nuorisotalot ovat myös alakoululaisten aktiivisessa käytössä iltapäivisin silloin, kun nuta sijaitsee koulun läheisyydessä. Palvelut ja niiden sijainti olisi tärkeä suunnitella nuorten omista kehityksellisistä lähtökohdista käsin.
Yhdyn useiden valtuutettujen huoleen siitä, että kulttuurisektorin sekä sosiaali- ja terveysalan rahoitus on todella heikolla tolalla. Maan hallitus on lisäksi leikannut rajusti useilta järjestöiltä, jotka ovat tehneet merkittävää ja kustannustehokasta työtä esimerkiksi mielenterveyspalveluissa ja hyvinvointityössä paikaten kaupungin oman toiminnan puutteita.
Sosiaalipuolen rahoituksen riittämättömyys näkyy meillä Helsingissä myös siinä, että esimerkiksi lastensuojelun asiakkuutta ei pääsääntöisesti enää aloiteta koulusta kadonneille oppilaille, mikäli lapsen kotiolot ovat turvalliset. Syrjäytymisen ehkäisy, hyvinvoinnin, osallisuuden ja oppimisen mahdollisuuksien turvaaminen olisi tärkeä saada palautettua keskeiseksi tavoitteeksi myös Helsingissä. Kuten valtuutettu Wahlgren totesi, hyvän lapsuuden ja nuoruuden merkitys on itseisarvo.
Tämän valtuustokauden viimeisessä talousarviossa on paljon hyvää ja olen iloinen siitä, että täältä on löytynyt halua yhteisesti torjua hallituksen leikkausten aiheuttamia haittoja.