Kuka Johanna?
Olen 29-vuotias teologian maisteri. Valmistuin kesällä 2008 ja pääaineeni oli sosiaalietiikka. Graduni kirjoitin aiheesta Sosiaalisesti syrjäytyneen vaikutusmahdollisuudet ja deliberatiivinen demokratia. Olen myös tehnyt uskonnon ja yhteiskuntaopin opettajan opinnot. Elämänkatsomustiedon ja filosofian opetuskelpoisuudet toivon opiskelevani pikkuhiljaa loppuun. Asun Kalliossa, jonne olen päätynyt Haagasta Ruskeasuon ja Berliinin kautta. Viihdyn Kallion monikerroksisessa maailmassa asunnottomien tukiasuntojen, päiväkotien, Hakaniemen hallien ja viihtyisien ravintoloiden välimaastossa.
Viimeisen kuukauden aikana elämäni ja identiteettini on mullistanut Lenni-vauva. Elämä uuden ihmisen kanssa on ihanaa ja ihmeellistä. Pienen vauvan kanssa kunnallisvaalikampanja on tosin varsin haastavaa ja siksi nettisivujen täyttäminen on jäänyt hiukan vajavaiseksi. Vuoden 2004 kunnallisvaaleja varten kirjoittelin laajasti ajatuksistani ja siitä, miten päädyin kiinnostumaan kunnallispolitiikasta. Sivuilla on kirjoituksia melko henkilökohtaisesta näkökulmasta esimerkiksi liittyen minulle rakkaisiin keskuspuiston metsiin tai vaikkapa WTO:n GATS-neuvotteluihin. Kirjoittelin niille sivuille myös siitä, kuinka lapsena vastustin parkkipaikkoja ja puolustin ruohoa ja tilaa leikkiä. Kirjoituksia voi käydä lukemassa vanhoilla vaalisivuillani.
Luottamustoimet: Olen toiminut tämän kauden kaupunginvaltuustossa Vihreiden yhdeksäntenä varavaltuutettuna. Siihen pääsin 420 äänen turvin ja olen kiitollinen kaikille viimekertaisille äänestäjilleni. Toimin myös terveyslautakunnassa varajäsenenä ja aloitin HUS:n hallituksen varajäsenenä nyt syksyllä 2008, sopivasti ongelmien kärjistyttyä. Kuten vaaliteemoistani näkee, mielestäni työntekijöitä, eli toiminnan parhaita asiantuntijoita, on aidosti kuunneltava päätöksenteossa. HUS:n toimimaton linja näkyi vuosi sitten Marian sairaalan lääkärien avoimena kirjeenä HUS:n johdolle ja nyt syksyllä koko strategian ja sitä kautta johdon luottamus kyseenalaistettiin. Olen kirjoittanut blogiini HUS:sta pari kirjoitusta, joita voi mielellään käydä vilkaisemassa.
Eri tavoilla politiikan parissa olen toiminut pitkään. Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan edustajistoon minut on äänestetty neljälle kaudelle HYY:n Vihreiden listalta. Lisäksi kansalaisjärjestötoiminta on ollut osa elämääni koko 2000 luvun ajan. Mielestäni mikään puoluepolitiikka yksin ei riitä, vaan järjestötoimintaa, kansalaisaktivismia ja kansalaistottelemattomuuttakin tarvitaan, jotta perinteisessä puoluepolitiikassa mukana olevat eivät jämähdä paikalleen. Aktivismin ja järjestötoiminnan kautta nousevat monet poliittiset teemat agendalle. Esimerkiksi Maan ystävät on pitänyt esillä Kriittisillä pyöräretkillä (Critical mass) tarvetta rakentaa lisää pyöräkaistoja ja –teitä. Näissä tempauksissa olen ollut mukana vuosien ajan. Olen myös osallistunut sekä talojen että katujen valtauksiin. Esimerkiksi GATS-sopimuksen ongelmien esille nostamiseksi olin mukana valtaamassa ulkoministeriön ulkomaankauppapoliittista osastoa vuonna 2004. GATS-sopimuksesta kirjoittelinkin enemmän ennen vuoden 2004 kunnallisvaaleja ja kirjoituksen voi edelleen lukea vanhoilla sivuillani.
Työ: Olen toiminut vuoden Suomen ylioppilaskuntien liiton sosiaalipoliittisena sihteerinä. Tähän tehtävään siirryin oltuani puoli vuotta Outi Alanko-Kahiluodon eduskunta-avustajana. Usean vuoden ajan toimin sijaisopettajana lukuisissa kouluissa esikoulusta lukioon. Täysipäiväisenä luokanopettajana olen toiminut yhden lukuvuoden ja muutaman kuukauden olin mukavan ja vilkkaan seitsemännen luokan luokanvalvojana. Opettajana näkee, kuinka konkreettisesti kunnallispoliittiset päätökset kuten luokkakoko vaikuttavat lasten ja nuorten pärjäämiseen, sekä sosiaalisesti että tiedollisesti.
Sosiaalipoliittisen sihteerin työ on todella vaihtelevaa ja innostavaa. Vastuualueeseeni on kuulunut opiskelijoiden toimeentulo, lapsiperheelliset opiskelijat, kuntavaikuttaminen, tasa-arvo, joukkoliikenne, liikunta, päihteettömyys ja esteettömyys sekä kansainvälinen sosiaalipolitiikka. Työkenttä on niin laaja, että priorisointeja on joutunut tekemään. Kuluneen vuoden aikana olen päässyt mukaan muun muassa opetusministeriön Lasten ja nuorten hyvinvoinnin politiikkaohjelman Syrjäytymisen ennaltaehkäisyä käsittelevään työryhmään sekä työryhmään, joka aloitti suunnittelemaan mallia, jolla opintotuki ottaisi huomioon lapsiperheelliset opiskelijat. Lisäksi olen päässyt taustavaikuttamaan SATA-komitean työskentelyyn ja pyrkinyt siellä lobbaamaan lapsiperheellisten opiskelijoiden sekä sairastavien opiskelijoiden toimeentulon parantamiseksi. Näihin teemoihin liittyen kirjoitin laajan artikkelin Kelan 6.10.2008 julkaisemaan Toiseen vääryyskirjaan. Meilaan mielelläni artikkelin, mikäli se kiinnostaa. Työni tiimoilta kirjoittelemiani kannanottoja voi käydä lukemassa SYL:n sivuilta.